Lauran blogi

Edellisen postauksen maisemakuva oli napattu Salou'sta Espanjan Kultarannikolta, jossa vietin elämäni ekan palkallisen kesäloman. Paikka oli ihana pikkukaupunki, jossa oli pitkä, upea ja siisti ranta, loistavat kelit - ja töykeitä paikallisia*.

Koska perillä oltiin vasta lauantai-iltamyöhäisellä ja reissuun oli kuitenkin lähdetty jo hyvissä ajoin, painuimme heti hotellille päästyämme pehkuihin. Sunnuntaiaamuna hotellin aamiaispöytä osoittautui ihanan runsaaksi ja herkulliseksi. Tykkään yli kaiken hotelleiden ja laivojen aamiaispöydistä, joissa on ihan vaikea päättää mitä kaikkea sitä söis. Ainoa miinus olivat enkut kanssa-asujat, eli hotellin brittiasukkaat, jotka etuilivat, tönivät ja käyttäytyivät aamiaisella - ja muutenkin - kaikin puolin törpösti. Sai kerrankin olla ylpeä suomalaisuudestaan.

Maanantaina tsekattiin lomakaupungin ylpeys, Euroopan tokaks suurin huvipuisto (Euro Disney Worldin jälkeen), PortAventura.


Siellä oli mm. merirosvolaiva ja ainakin yks muikean näköinen turisti. Huomatkaa uudet arskat, joista jäi aika hienot rusketusraidat naamaan :)

Puisto on jaettu eri alueisiin, joissa vallitsee Villin Lännen meininki, meksikolainen tunnelma, kiinalainen henki, polynesialainen ilmapiiri ja lopuksi Välimeren tyyli. Alueiden rakennukset, liikkeet ja ravintolat noudattavat teemoja käsittääkseni todella hienosti. Lisäksi puistossa olisi ollut vesipuisto, jonne emme kuitenkaan pulahtaneet vaikka pieni vilvottelu olisi ollutkin välillä ihan paikallaan.


Hello Kitty -aiheista rompetta löytyi - yllättäen - itämaiselta vyöhykkeeltä. Trolley-mallinen vaaleanpunainen matkalaukkukin olis ollut kaupan. Hintaan 250e. En ostanut vaikka oon kipeesti uuden matkalaukun tarpeessa. Ja vaaleanpunainen laukku erottuisi matkatavarahihnaltakin edukseen :)

Tiistaina suhailtiin junalla Barcelonaan. Eikä muuten maksanut paljoa, menopaluu 11,80e/nuppi. Voisko Suomessa junalla matkustaminen olla yhtä kohtuuhintaista, kiitos? Tai bussilla.
Kuiskaan tän ihan hiljaa: "Barcelona oli vähän pettymys". Odotin jotenkin toisenmoista ilmapiiriä, ihania liikkeitä ja kahviloita, mutta sainkin tukalan kuuman ja hikisiä, pahantuulisia ihmisiä täynnä olevan kaupungin, joka ei edes tuoksunut kovin hyvältä. Nähtävyyksiin emme perehtyneet, vaan tutustuimme kaupunkiin lähinnä shoppailemalla hillittömästi.


katukahvilassa...


Tällaisia veikistelijöitä kaupungin pääkatu La Ramblas oli täynnänsä.

Kaupungin paras löytö oli ehkä Mare Magnum -ostoskeskus aivan rannassa.





...kuvat puhukoon puolestaan...
Ensin villiinnyin siis Mangossa, Gurun kukkaispaitoja Espanjassa käyttää kaikki ja lopuksi piti vielä haalia kasa vaatteita Zarasta. Niin ja Bershka oli ihan uus löytö; kivoja ja mielettömän edullisia trikoovaatteita, miksen mä ostanut enempää.

Annev ohjasti mua ystävällisesti piitkällä listalla lankakauppoja. Valitettavasti en kuitenkaan älynnyt tutkia ajoissa mistä päin kylää Persones Llanesia olis kannattanut etsiä, sillä yksikään kolmesta taksikuskista ei ollut koskaan kuullut Placa de la Lanasta.

Oyambresta sen sijaan löytyi kolme töykeämmän puoleista tätiä, joista yksi puhui englantia. Langat olivat visusti tiskin takana eikä niitä sopinut hiplailla ilman vakaita ostoaikeita.

Onneksi Merceria Santa Annan (Av. Portal de l'Angel 26) tuotti toivotun tuloksen ja sen yläkerrasta löytyi pari hyllyllistä Katiaa.

...koskaan ei oo (ainakaan miehen) matkalaukku niin täys, ettei sinne paria (tai kymmentä) kerää lankaa mahtuis. Koukut näytti karkilta, oli pakko ostaa.

Loppuviikon vietimme suhteellisen tiiviisti rannalla, jossa "...ihmiset paahtoivat nahkansa auringossa ja pitivät juomansa varjossa". Muistatteks sen vanhan tampoonimainoksen, jossa se nyrpeä teini on raahattu jonnekin eläkeläisten lomakohteeseen?

Sangriaa tuli latkittua ei vain lasi- vaan kannukaupalla ja lähtipä sitä yksi tölkillinen mukaan kotiin tuotavaksikin. Paellaa maisteltiin, mut ei tykätty. Tapaksiakin oltais oltu kiinnostuneita popsimaan, mut tapas-paikaksi itseään mainostavissa paikoissa olikin useasti tarjolla pizzaa. Vahingossakaan herkuttelu ei jäänyt taka-alalle, vaikka paha paha shop-a-holic sisälläni heräsikin taas. Niin ja tulipa maistettua Baileys-jäätelöäkin, oli hyvää :) Lentokoneen muonista sen sijaan ei voi tämänkään kokemuksen perusteella sanoa samaa..


Ai niin, tällainenkin paita läks mukaan. Harmi kun ei oo enää ankeiden opettajien luentoja, joille vois osallistua tää päällä. Kehtaiskohan työpalavereissa esiintyä tän kanssa.. :)

Kaiken kaikkiaan loistava reissu, vaikka..
*Paikallisten töykeä käytös jäi ottamaan päähän ja pahasti. Ehkä olen ennen lomaillut vähän juntsahtavissa kohteissa (mukulana porukoiden kanssa kanarialla, pari vuotta sotten Bulgariassa), joissa eletään turismista, turisti on kuningas ja häntä pyritään miellyttämään kaikin keinoin. Salou'ssa kuitenkaan turistia ei vaivauduta tervehtimään, ei kiittämään ostosten teon jälkeen, ei edes opettelemaan numeroita enkuksi, niin että loppusumma voitaisiin ilmoittaa asiakkaalle kielellä, jonka hän ymmärtää. Sen sijaan molotetaan sitä hemmetin espanjaa, ja mikäli vaikuttaa siltä ettei tyhmä turisti ymmärrä, niin puhutaan varmuuden vuoksi vähän aiempaa kovempaa ja kiivaammalla tempolla.

Jos turisti ilmestyy muotiputiikkiin rannalta tullessaan nihkeissä bikineissä, kietaisuhameessa ja släpäreissä, on häntä täysin luvallista katsoa noin viidesti päästä varpaisiin ja kumartua sen jälkeen kuiskaamaan jotakin työkaverilleen, edelleen vähän räjähtäneen näköistä turistia vilkuillen. Kaiken muun hyvän lisäksi kaikki paikalliset asiakkaat palvellaan ensin ja sitten vasta turisti, riippumatta siitä kuka jonon jatkoksi on liittynyt ensimmäisenä. Surkeampaa palvelua en oo saanut koskaan edes Suomessa :(

Niin ja neulonut en yhtään koko matkan aikana. Lukaisin sen sijaan neljä kirjaa :)