Uudessa - väliaikaiseksi aiotussa, mutta varsin kivaksi osoittautuneessa - kodissa vanhalla kotipaikkakunnalla on asuttu ja viihdytty loistavasti jo toista kuukautta. Citystä on ikävä neulovia kavereita, työ- ja mammakavereita sekä kaikin puolin kattavampaa tarjontaa. Täältä maalta on vähän operaatio lähteä ostamaan verhoja, farkkuja, uutta talvitakkia tai Clipperin herkkuteetä. Mutta on se vaan verratonta kun palleron isovanhemmat ovat nyt ihan kulmilla, poikkeavat monta kertaa viikossa ja tuovat jopa ruokaa tullessansa :D Ja hei, meidän kotiovelta on ehkä 100 askelta Siwaan, jossa myydään lankaa (ja suklaata...) ja joka on melkein aina auki.
Puikot suihkivat yhä - joskus jopa assistentin ollessa hereillä - ja valmistakin tulee aina aika ajoin. Enimmäkseen ollaan asusteosastolla, sillä "ihan just" vielä käytössä olleet pipot ja lapaset eivät enää mahdukaan vaikka palleroinen onkin aika pieni tirppa ikäisekseen. Uudet myssyt ja muut päätyvät käyttöönkin aika rivakkasti viilenevien kelien myötä, mut jotain ihan vähän isompaakin on valmistunut.
Malli: Niin tutuksi tullut Elizabeth Zimmermannin Baby February kirjasta Knitter's Almanac
Lanka: Manos del Uruguayn Silkblend, neiti valitsi tämän ihan itse vasta avatusta Lankaideasta kaapaten vyyhdin halausotteeseen kun näytin sitä vaunujen yläpuolella
Puikot: 4 mm ehkä?
Napit: varastosta, muistaakseni saatu lahjaksi Ta-nen pikkujouluissa
Peitto taustalla on HM:n tätien virkkaama.
Kuva on tärähtänyt, mutta ilme niin paras.
posted by laurar @ 10:07 PM
5 Comments:
Oi, hän on jo iso tyttö. Paljon terkkuja!
Hyvä, että napit pääsivät käyttöön.
Tosi sievä takki ja myös malli!
Meidän muksu on aivan äärettömän kiinnostunut heiluvista neulepuikoista ja lankakeristä. Hän on jo muutaman kerran onnistunut nappaamaan puikon irti työstä kesken neulomisen ja pari lankakerääkin on muilutettu ja kuolattu ihan sotkulle.
Karoliina: Kiitos. Itse asiassa hän on kyllä ikäisekseen aika tappiainen, muttei kuitenkaan ihan vauveli enää. Snif.
Kaisa: Kiitos. Hauskaa kuulla. Meidän pallerokin kiinnostuu neuleesta aika ajoin, mutta rientää sitten taas omiin puuhiinsa. Lankaa toki maistellaan meilläkin :)
Joku on sitten söpö! Ihan parasta, että tyttönen valkkasi itse lankansa. :) Kehenköhän olis tullut värimieltymystensä puolesta... ;)
Vilma: Kiitos :) Oltiin eilen kolmen sukupolven voimin ostamassa mammalle talvitakkia. Tyttärentytär tarrasi sylissä keikkuessaan vaaleanpunaiseen toppaliiviin :D
Post a Comment
<< Home