Kipaisin eilen Turkkusessa vaihdattamassa itselleni uuden pään. Joo, vähän on pitkä matka, mut käyhän Annekin Tampereella :)
Samalla piti tietty poiketa vähän paikallisiin lankakauppoihin...
...tämä läks mukaan Sylvi Saloselta, mielessä siintelee ihanan farkkuisen väriset sneakersit. Liikkeessä ei sit muuten millään saanut katsella rauhassa, vaikka toisitin sen kolme kertaa: "Ei kiitos, katselen vaan. Kysyn kyllä apua, jos tarvitsen." Minuakin pienempi täti oli ihan koko ajan kannassa kiinni ja kiilasi lopulta mun ja hyllyn väliin kysyäkseen, et mitä aion neuloa. Seuraava kommentti oli, et ei yks kerä riitä sukkiin.
Mukaan läks lisäksi keltaista Lanettia.
Juu, ei yhtään mun väri, mut tää tuleekin (onnistuessaan) lahjaksi.
Lisäksi poikkesin Käsityö Elisaan, josta mukaan ei (ylläri!) tarttunut mitään mukaan. Siellä tosin sai katsella rauhassa, kun paikalla oli monta muutakin asiakasta. Iltasella käytiin Grillillä. Oli hyvvee, mut tarjoilijaraukoilla oli ihan kauhia kiire, unohtelivat ja hutiloivat...
Tulevan anopin vinottaishuivi muuten valmistui tuossa äskettäin. Vähän knaftiksihan tuo jäi, mut kaipa se yltää kaulaa lämmittämään... Ehtisköhän se Ystikseksi perille, jos huomenna laitttais postiin...? Eiköhän... Miks muuten posti kehottaa lähettämään Ystiskortit kahta jakopäivää ennen? Lähettävätkö suomalaiset muka niin paljon ystiskortteja? En usko. Sit ne on kuitenkin perillä yhtä päivää liian aikaisin, ja se vasta onkin tyhymää.
Samalla piti tietty poiketa vähän paikallisiin lankakauppoihin...
...tämä läks mukaan Sylvi Saloselta, mielessä siintelee ihanan farkkuisen väriset sneakersit. Liikkeessä ei sit muuten millään saanut katsella rauhassa, vaikka toisitin sen kolme kertaa: "Ei kiitos, katselen vaan. Kysyn kyllä apua, jos tarvitsen." Minuakin pienempi täti oli ihan koko ajan kannassa kiinni ja kiilasi lopulta mun ja hyllyn väliin kysyäkseen, et mitä aion neuloa. Seuraava kommentti oli, et ei yks kerä riitä sukkiin.
Mukaan läks lisäksi keltaista Lanettia.
Juu, ei yhtään mun väri, mut tää tuleekin (onnistuessaan) lahjaksi.
Lisäksi poikkesin Käsityö Elisaan, josta mukaan ei (ylläri!) tarttunut mitään mukaan. Siellä tosin sai katsella rauhassa, kun paikalla oli monta muutakin asiakasta. Iltasella käytiin Grillillä. Oli hyvvee, mut tarjoilijaraukoilla oli ihan kauhia kiire, unohtelivat ja hutiloivat...
Tulevan anopin vinottaishuivi muuten valmistui tuossa äskettäin. Vähän knaftiksihan tuo jäi, mut kaipa se yltää kaulaa lämmittämään... Ehtisköhän se Ystikseksi perille, jos huomenna laitttais postiin...? Eiköhän... Miks muuten posti kehottaa lähettämään Ystiskortit kahta jakopäivää ennen? Lähettävätkö suomalaiset muka niin paljon ystiskortteja? En usko. Sit ne on kuitenkin perillä yhtä päivää liian aikaisin, ja se vasta onkin tyhymää.
posted by laurar @ 2:29 PM
9 Comments:
Laura, voiko sinulle vielä lähettää keräykseen tulevia neuleita?
Joo, mäkin pistän ystävänpäiväkortit postiin vasta maanantai-aamuna, ihan hyvin ehtivät tiistaiksi perille. Jotenkin hölmöä saada ystispostia jo maanantaina :o)
Käsityö-Elisa on mun mielestä Turun kivoin lankakauppa just siksi, että siellä saa yleensä aina katsella rauhassa, jos niin toivoo. Ärsyttää jos myyjä roikkuu kannoilla koko ajan - jotkut ei tunnu ymmärtävän, ettei aina ole jotain tiettyä mielessä kun lankakauppaan tulee, eikä siksi osaa sanoa mitä tarvitsee. Mä olen ratkaissut asian niin, etten käy ollenkaan sellaisissa kaupoissa, joissa myyjät hengittää niskaan.
Toinen tosi kiva lankakauppa Turussa on Piikkopirta, mutta siellä noin vartin katselun jälkeen täti (hyvin ystävällinen tosin) alkaa kysellä josko jotain olisi löytynyt, mikä on vähän stressaavaa.
Kiva blogi sulla, olen tehnyt sun ohjeilla sekä bibon että kämmekkäät ja kivat on tullu!
Nijntje
Meille tuli ekat ystiskortit jo perjantaina!! Eli siis postia kuunnellen lähetetty torstaina ;)
Mä pistän postiin vasta maanantaina, kyllähän ne muutkin postit menee vuorokaudessa, miksei nämä :o
Mä en usko että suomalaiset edes hirveesti lähettelee mitään kortteja tämmöisenä päivänä. Kunhan hömpötetään ja saadaan sitten mahd.moni lähettämään.
Laitahan kuva uudesta päästäsi :D
Tässä lainaus Turun sanomista:
Ystävänpäiväkortit kannattaa sujauttaa postiin viimeistään perjantaina. Ystävänpäivää vietetään ensi viikon tiistaina. Postista kerrotaan, että rakkautta ja ystävyyttä juhlistava ystävänpäivä saa suomalaiset lähettämään noin viisi miljoonaa korttia vuosittain. Ystävänpäivä on joulun jälkeen toiseksi suosituin aika korttien lähettämiseen. Ystävänpäivän vietto vakiintui suomalaiseen kalenteriin 1980-luvun lopulla. Maailmalla Valentinen päivä on paikoin satoja vuosia vanha perinne. Päivä muistuttaa ystävyyden ja rakkauden merkityksestä.
Että kyllä niitä aika paljon lähetetään...
Minäkin sain puerrettua jotain siihen keräykseen. Tuon ne sitten ke neuletapaamiseen. Kais pääset?
Heh, tää nyt on vaan matematiikkaa: jos kävisin Pelkiassa kampaajalla, se maksaisi melkein kaksinkertaisesti Tampereen hintoihin verrattuna. Eli mitä enemmän pääpölle tehdään, sitä enemmän mä säästän - ehkä jopa puolet lentolipun hinnasta. Sitäpaitsi työn jälki täällä on ihan eri luokkaa, sikäläiset kampaajat kun on olevinaan Suuria Taiteilijoita, jotka limpsoo tupsun sieltä, toisen täältä ja lopputulosta kattellessa asiakasta rupeaa itkettämään.
Harmi että ehdit jo ostaa valmista farkunsinistä sukkalankaa - mulla olis just sopivaa farkunsinistä tekstiiliväriä tyrkyllä.
Niin ja mä yleensä sanon lankakaupoissa etsiväni inspiraatiota, jos haluan katsella rauhassa. Tai sitten rupean kyselemään jotain ihan ugaa-juttuja. "Onko teillä käsinkehrättyä ja -värjättyä huopumatonta gotlanninlammaslankaa? Ai ei? No entäs ekopuuvillalankaa, mieluiten oranssia? Höh. No entäs alpakkalankaa seitsemäätoista eri väriä, aattelin tehdä kirjoneulepuseron."
Nijntje: Kiitos, kiva kuulla. Piikkopirta onkin ihan kiva paikka, mut halusin käydä jossain minne en oo ennen eksyny :)
Kirsi: Juu, tottmaar tuun ja silloin ehtii vielä ihan hyvin.
AnneV: Kiitos vinkeistä :)
Itseänikin ärsyttää jos kaupassa ei saa katsella rauhassa. Tietysti on myyjän kohdalta ihan asiallista tulla kysymään voiko jotenkin auttaa, mutta kyllä parin kerran jälkeen pitäisi jo uskoa.
Käväisin FiinaNeuleessa, ja myyjätär (ihan ystävällisen oloinen, sitä en kiistä) ei kolmannenkaan kerran jälkeen uskonut minun haluavan vain katsella, vaan seisoi aivan vieressä hymyillen. Olo oli niin ahdistunut ettei edes siitä katselemisesta tullut mitään ja lähdinkin sitten mitään ostamatta.
Menitassa sentään ei ole koskaan minua ahdisteltu, ehkä ovat huomanneet että tuo ostaa aina jotakin mikäli sen antaa rauhassa miettiä. :)
Post a Comment
<< Home