Monday, December 26, 2005

"Se oli sitten semmoinen joulu"

tokaisee meillä joku aina vuoren varmasti aattoillalla, kun paketit on avattu.
-Väärin! Joulu kestää mun mielestä ainakin kolme päivää, eikä kesäkään lopu juhannukseen. Nyt on kuitenkin sellainen olo, et siinä se joulu sitten oli, kun huomenna pitää taas raahautua töihin. Onneksi ihanien lahjojen hiplailu saa hymyilemään ja vatta pullollaan on helppo olla tyytyväinen. Tänäkin jouluna erikoismaininnan saavat mamman imelletty perunalaatikko, äiteen sinappisilakat ja (toivottavasti tulevan) anopin jouluhalko - njam.


Meillä oli näin mukava pukki.
Kuvasta puuttuvat ainakin pumpulinpehmoiset vaaleanpunaiset sukat, kaks glitterkynttilää, pari glögilasia, kasa karkkia, uusi lompakko (Mangosta!), ruskea pashmina ja Espritin alusvaatteet. Pyyhkeitä on olemassa molempia värejä ihan koko setit (kylpypyyhe-, kasvopyyhe- ja peflettikoot) ja kahvia on olemassa vielä muutama puru suklaisenakin. Ruskea retrokuvioinen juttu on muuten hamonen, jollei se näytä siltä. Huomatkee ihq Pentikin peitto kaiken sälän alla, magee omatekoisen näköinen poncho ja neulekirjat. 24-Hour on vähän turha (luo 20 s pörrölangalla numero 10 puikoille ja neulo kunnes lanka loppuu), mut Easy Knitted Accessories täytti odotukset ja Wrap Stylen tiesinkin olevan jotain vastustamattoman ihanaa. Armaani sai lahjakortin hierontaan ja kehotuksen lahjoittaa seitsemästä kerrasta muutama mulle - jee :)

Kun kaikki paketit oli avattu, isä kysyi mitä olin ostanut hänen antamillaan rahoilla. Talutin isän tietokoneelle, rääkkäsin modeemia ja klikkailin kuvia viime viikonloppuisista ostoksista...


Menin ja pihistin armaani veljen tyttöystävän H&M keepin viikoksi lainaan virkatakseni itselleni samanmoisen. Yritin kyllä kuvata keeppiä ja rustata mallivirkkausta kerros kerrokselta ylös, mut ei onnistunut.

Ja vähänhän sitä piti jouluaatonakin neuloa...

En ehtinytkään kietoutua joulunpunaiseen Kitten Mohairiin tänä jouluna, mutta jos vuoden päästä, kun nyt aloitin. Huivi lähti muotoutumaan tämän neuleen mallineuleella.

Näin muuten joulupäivän aamuna unta Kool-Aidilla värjäämisestä... Mamma kertoi taannoin virkkaamieni pannulappujen löytäneen perille rapakon taa ja isotäti oli puhelimessa kertonut, että menee heti pyhien jälkeen shoppaamaan mulle Kool-Aidia.

Niin ja olennaisena osanahan Neulojan jouluun kuuluu myös toisten ilmeiden vahtiminen, kun he avaavat Neulojalta saamiaan paketteja. Muutama ilme sai Neulojan taas vannomaan, et ei mitään neulottua ensi vuonna. Silloin nähdään kuinka pitkä Neulojan muisti on.

4 Comments:

At 6:27 PM, Blogger Riikka said...

Me saatiin tuota samaista suklaakahvia kummipojalta joululahjaks, täytyy uuden vuoden kunniaks sitä viimeistään maistella =)

 
At 6:32 PM, Blogger Susanna said...

Kivoja lahjoja olet saanut! Samaa mieltä olen, että ei joulu aattoon lopu. Mutta tavallaan ymmärrän mistä tuo lause kumpuaa, kun lahjojen avaaminen yleensä on se vika juttu, ja sitten tulee tunne että no mitäs nyt. (suklaata syömään tietty..)

Mä kans koin pari sellaista hetkeä, että tuli mieleen että olisiko parempi ens vuonna käydä ostamassa jotain tilpehööriä vaan... Oon päättänyt että ensi vuonna neulon enemmän itselleni ja omalle perheelleni, katotaan niitä lahjoja sitten lähempänä ensi joulua :D

 
At 6:41 PM, Blogger derea said...

Mua jännitti ihan kamalasti, että tykkääkö äiti mun tekemästä huivista :) Ihan turhaan onneksi, se tykkäsi.

Mulla kestää joulufiilis vielä ainakin viikon :D Ja mä olen selannut jokapäivä kaikki uudet kirjat läpi. Tuntuu, että aina löytyy jotain uutta!

 
At 10:43 PM, Blogger Katja said...

Meille joulupukki toi samanlaisen öljysuihkepullon kuin teillekin! Ihan näppärä kapistus, ja vielä ehjäkin, kun en antanut mieheni purkaa toimintamekanismia atomeiksi.

 

Post a Comment

<< Home