Satu täydellisestä palmikkoneuletakista
Tarina alkoi kymmenisen vuotta sitten siitä, kun näin serkkuni yllä sen, täydellisen palmikkoneuletakin. Kehuin neuletta ja serkkuni kertoi ostaneensa sen kirpputorilta. Vähän oli pitänyt parsia - muistaakseni kyynärpäästä. Ikävä kyllä emme ole serkkuni kanssa niin läheisiä, että voisin kysellä missä neule nyt majailee, tai voisinko saada kuvata sitä.
Tuolloin neuloin pienempiä projekteja enkä uskaltanut haaveillakaan, etä neuloisin täydellisen palmikkoneuletakin joskus itse. Muutaman vuoden kuluttua ostin virolaismummojen neuloman luonnonvalkoisen palmikkoneulepaidan, jokusen vuoden kuluttua vielä toisen ja jatkoin haaveiluani. Pari vuotta sitten kadehdin salaa armaani äidin taitoa neuloa pojalleen palmikkoneule ihan tuosta vaan monen vuoden neulomistauon jälkeen, kun sopiva ohje löytyi - mun lehdestäni tietenkin.
Aika on kullannut muiston alkuperäisestä täydellisestä palmikkoneuletakista, mutta jaksan haaveilla siitä edelleen. Se on luonnonvalkoinen ja muhkea, mutta kuitenkin niukkalinjainen; siten että voin kääriytyä siihen kuitenkaan hukkumatta siihen. Se on lämpöinen ja kutittamaton ja siinä on iso kaulus, jonka voi halutessaan napittaa ylös asti kaulaa suojaamaan.
Tänä vuonna olen ottanut isoja askelia neulojan urallani - ja kenties myös kohti täydellistä palmikkoneuletakkia - sillä olen
a) neulonut vieraskielisestä ohjeesta
b) perustanut blogin
c) uskaltautunut asioimaan oikeassa lankakaupassa
d) ostanut lankaa netistä ja
e) ostanut muutakin lankaa kuin iänikuista Novitaa.
Ehkä tämä vuosi olisi hyvä vuosi aloittaa unelmieni palmikkoneuletakki, sillä ohje-ehdokkaita on jo useampia. Tämä satu on sikäli epätäydellinen, että en saanut ladattuja ehdokkaiden kuvia hellolla niin kuin olin suunnitellut, mutta ne ovat
-Moda 2/2005 malli 5 (tähän olin jo kerran ostamassa lankojakin rahat kourassa, mutta ei Lanka-aitan tädillä ei ollutkaan Dropsin Alpacaa)
-Sandra 9/2005 malli 34,
-SK 9/2005 malli 5 (juu ei palmikoista tietoakaan, mutta kaulus on upea),
-KK 5/2005 malli 16 (tässä puolestaan ei oo kauluksista tietoakaan, mutta palmikot ovat upeita),
Cycling Aran (sehän mies!) ja
Josephine.
Argh, nyt pitäisi vaan tehdä päätöksiä ja tuhota vanhoja lankavarastoja alta pois ennen kuin raskin investoida täydellisen palmikkoneuletakin lankoihin. Nyt pitäisi myös lähteä tänne luksuspaikkaan kontrollikeuhkokuville varmistamaan, ettei keuhkot ole lähteneet painumaan uudelleen lyttyyn.
Tuolloin neuloin pienempiä projekteja enkä uskaltanut haaveillakaan, etä neuloisin täydellisen palmikkoneuletakin joskus itse. Muutaman vuoden kuluttua ostin virolaismummojen neuloman luonnonvalkoisen palmikkoneulepaidan, jokusen vuoden kuluttua vielä toisen ja jatkoin haaveiluani. Pari vuotta sitten kadehdin salaa armaani äidin taitoa neuloa pojalleen palmikkoneule ihan tuosta vaan monen vuoden neulomistauon jälkeen, kun sopiva ohje löytyi - mun lehdestäni tietenkin.
Aika on kullannut muiston alkuperäisestä täydellisestä palmikkoneuletakista, mutta jaksan haaveilla siitä edelleen. Se on luonnonvalkoinen ja muhkea, mutta kuitenkin niukkalinjainen; siten että voin kääriytyä siihen kuitenkaan hukkumatta siihen. Se on lämpöinen ja kutittamaton ja siinä on iso kaulus, jonka voi halutessaan napittaa ylös asti kaulaa suojaamaan.
Tänä vuonna olen ottanut isoja askelia neulojan urallani - ja kenties myös kohti täydellistä palmikkoneuletakkia - sillä olen
a) neulonut vieraskielisestä ohjeesta
b) perustanut blogin
c) uskaltautunut asioimaan oikeassa lankakaupassa
d) ostanut lankaa netistä ja
e) ostanut muutakin lankaa kuin iänikuista Novitaa.
Ehkä tämä vuosi olisi hyvä vuosi aloittaa unelmieni palmikkoneuletakki, sillä ohje-ehdokkaita on jo useampia. Tämä satu on sikäli epätäydellinen, että en saanut ladattuja ehdokkaiden kuvia hellolla niin kuin olin suunnitellut, mutta ne ovat
-Moda 2/2005 malli 5 (tähän olin jo kerran ostamassa lankojakin rahat kourassa, mutta ei Lanka-aitan tädillä ei ollutkaan Dropsin Alpacaa)
-Sandra 9/2005 malli 34,
-SK 9/2005 malli 5 (juu ei palmikoista tietoakaan, mutta kaulus on upea),
-KK 5/2005 malli 16 (tässä puolestaan ei oo kauluksista tietoakaan, mutta palmikot ovat upeita),
Cycling Aran (sehän mies!) ja
Josephine.
Argh, nyt pitäisi vaan tehdä päätöksiä ja tuhota vanhoja lankavarastoja alta pois ennen kuin raskin investoida täydellisen palmikkoneuletakin lankoihin. Nyt pitäisi myös lähteä tänne luksuspaikkaan kontrollikeuhkokuville varmistamaan, ettei keuhkot ole lähteneet painumaan uudelleen lyttyyn.
posted by laurar @ 8:24 AM
4 Comments:
Joo-o. Olipa mies!! Ja takkikin ohan ok.
toi josephine vaikutti kivalta...mutta kun se on enkuksi, niin ei voi kun haaveilla.kiva oli tarinbasi täydellisestä palmikkotakista.muuten sk:ssa nro 9/01 (muistaakseni,en voi tarkistaa kun lehdet on muuttolaatikoissa) on palmikkotakin ohje. lankana sellainen joku paksu, jota neulottiin oliko 10-12 puikoilla.kato,jos sulla on se!
Tuon Josephine-takin mäkin olen suunnitellut tekeväni... Mistäköhän sais lisää tunteja vuorokauteen ja muutaman käsiparin? =)
Mun mielestä Josephine on todella lähellä täydellistä neuletta :D Saakohan tuota lankaa suomesta?
Post a Comment
<< Home