Palleroinen sai tässä taannoin nimpparipäivänsä aamuna keskeneräisen pipon soviteltavakseen. Hyvä oli, myös lanka vaikutti yllättävän laadukkaalta ja oli oikein maistuvaa.
Pipoja syntyikin sitten aika liuta. Vauvakavereille vähän niinku läksiäislahjaksi, sillä me pakataan pian lelut ja langat ja muutetaan äitin ja isin kotikonnuille. Bye-bye neuloja- ja työkaverit sekä ison cityn harrastus- ja shoppailumahdollisuudet. Tervetuloa, hmph.. lyhyt matka mummuloihin ja.. hiekkatiet, joita vaunutellessa pallero nukkuu paremmin. Hyviä puolia tuntuu välillä olevan vaikeampaa muistaa. Haikeaa, vaikka tästä kaikki nämä vuodet haaveiltiinkin. Onneksi yhteydenpidon ei tarvitse kaatua kahteen sataan kilometriin.
Mut ne pipot. Sireä vähän matkien. Novitan Miamista, kummitytön Pikkuveljen jämistä, 3,5 mm puikoilla.