Neulojan elämää veitsen terällä, varsinainen jännitysnäytelmä langan riittämisestä
Gentleman'sit Titityyn messuosastolta ostetusta Arwettasta olivat jo (molemmat!) kärkikavennuksia vaille valmiit kun tajusin lankaa jäävän älytön määrä, tyyliin 15-20 g molemmista keristä. Samalla keksin haluta sukista polvimittaiset. Langankerijä siis pöydän kulmaan kiinni ja purkaen. Langan riittävyyttä uhmaten aloin sukat alusta ja neuloin varsista pari 10 krs:n mallikertaa pidemmät vakuutellen itselleni, että mun 36:n sukkani teräosa on vastaavasti niin paljon lyhyempi että lanka kyllä riittää. Jännitys ehti tiivistyä aika tavalla kerän lopun pienentyessä uhkaavasti.
Tit-ti-dii! Jäihän sitä jopa metri (kuvassa ylhäällä oikealla). Nyt vielä se toinen. Niin hullu en ollut että olisin neulonut sitä samalla rinnalla ja joutunut sitten purkamaan molemmat. Paitsi että ehdin tarkistaa, että lankaa olisi saanut vielä Tanskasta.
Käykö muille näin, vaan onko tää vaan joku mun oma pervo tapa järjestää vähän jännitystä sohvannurkkaan?
posted by laurar @ 6:52 PM
4 Comments:
Eipä tuo minusta mitään perverssiä jännityksen hakua ole, vaan onnistunutta langankäytön optimointia, joka onnistuessaan aiheuttaa ainakin minulle suunnatonta mielihyvää. Toivottavasti toisessa kerässä on yhtä paljon metrejä kuin ensimmäisessä.
Ja niinhän se on, että jos lankaa uhkaa loppua kesken, niin pitää kutoa nopeammin.
-Paula
Been there, done that. Sekä onnistuen että epäonnistuen. Onneks sulle kävi hyvin :)
Tuttuakin tutumpaa mullekin. En mä kyllä kovin usein pura, mutta digivaakailen jäljellä olevaa lankaa jokaisen kerroksen jälkeen ja miten palkitsevaa onkaan kun lankaa jää juur sopivasti päättelyyn eikä yhtää yli! Mä vast pervo olenkin kun mulla ei tavallisesti ole pelkoa langan loppumisesta...
Post a Comment
<< Home