Moi taas ja Onnekasta Vuotta '2010!
Olen tainnut tulla vanhaksi, kun aika tuntuu kuluvan niin nopeasti. Tarkalleen ottaen ikäni kyllä päättyykin eri numerolla kuin edellistä postausta kirjoittaessani. Koitan edetä kronologisessa järjestyksessä, vaikka tässä tuleekin vähän kertausta…
Antamistani joulupaketeista paljastui aiempaa vähemmän neulottuja lahjoja, kaikki blogissa jo suppeasti esiteltynäkin. Ennen joulua rohkenin toivoa, että saisin lahjoista kuvia uusien omistajiensa yllä, mutta toive taisi olla vähän utopistinen. Osa neuleista meni kyllä heti käyttöön, mutta osaa sovitettiin vasta pyynnöstä ja sittenkin niin rivakasti, etten ehtinyt kunnolla nähdä – saatika saada kuvaa.
Äiti sai pipan. Tarkalleen samanmallisen kuin oma Ripleyni, sillä se on ensimmäinen pipo joka sopii äidin päähän ilman, että äitiliini näyttää ihan hassulta.
Turkoosin pipan saaja viestitti, että kiitos lahjoista, sopivat kuin pipo päähän. Kummitytölle halusin tehdä monikäyttöiset nutun ja ”farkut”. Jälkimmäiset tein melko täsmällisesti Last-minute Knitted Gifts –kirjan ohjeen mukaan Rowanin Denim-langan sävystä Tennessee. Nuttu puolestaan on Vihreän Vyyhdin OnLinie Champia, ohje Novitan vanhasta vauvaneule-lehtisestä ja puisen oloiset napit Merlettosta. Sen ennätin kuulla, että nuttu on sopiva mutta farkut vielä isot. Nooh, ne menee toivottavasti keväämmälläkin, kun puuvillaa ovat. Josko tämän jälkeen muistaisin vähän vähentää lahjusneulomista.
Omista paketeistani paljastui hienon lampun, kippojen, kuppien, lakanoiden ja Sinkkuelämää-boksin ohella herkullisia lankoja, joista toinen vyyhti on ennättänyt muotoutua jo uusiksi. Musta on tainnut tulla Ysolda-fani.
Joulun ja uuden vuoden väliset päivät jouduin viettämään töissä, mutta sen koomin olen lorvaillut vapaalla. Uuden vuoden kunniaksi ruokailimmme ekaa (ja ehkä viimeistä) kertaa eräässä espanjalaishenkisessä ravintolassa, jossa piffini muistutti kengänpohjaa, mutta sangria oli hyvää. Sitten autoilimme varsin lumisissa maisemissa.
Pakkasten paukkuessa olen muuten ollut onnellinen lukuisista neulotusta asusteistani, joita voi helposti kietoa ympärilleen useammankin kerroksen esimerkiksi kauppaan lähtiessään. Pipojakin voi helposti laittaa kaksi; ohuemman alle ja paksumman päälle. Huovutetut lapaset ovat osoittautuneet lämpimimmiksi ja armaskin toivoi sellaisia petyttyään urheilukaupan hintaviin sormikkaisiin.
Vuoden ekaan neuleeseen sain kimmokkeen jo jouluna kun anoppi kertoi sisarensa ihailleen hänen pannumyssypipoaan ja miettineensä että millaisen hatun alle sulloa nutturansa. Armaan tädit ovat ihan ykkösiä, joten selvitin lempivärit ja:
Ai niin, toimin sukulaisvierailulla myös ekaa kertaa neuletukihenkilönä antaen neuvoja pitsineuleiden aloittamisessa, sukan kantapään neulomisessa ja puolustellen neuleharrastusta, vaikka se vaikuttaisikin valtaavan kodin lankakerillä sekä neulelehdillä ja –kirjoilla. Armaani säesti, että toi on tie jolta ei ole paluuta, kohta niitä lankoja on kaikkialla.
posted by laurar @ 4:12 PM
3 Comments:
Nimimerkillä äitin kanssa pipaostoksilla. Mimmonenhas se toi Pannumyssy mahtaisi olla äitellä? Pipo kun ei saa kiristää, menee tukka littaan.
Ma luulen, ettei farkkujen saaja ymmärtänyt niiden hienoutta ja erityisyyttä. Luuli varmaan tavanvillahousuiksi, pah.
tippi
Kummalle anopin siskolle tuo "pannumyssy" mahtaa olla?=) Vanhemmalle, vai nuoremmalle? Noi vauvan jutut on kyllä nätit! Terveisiä Ollilta!
-Julia
Tippi, niinpä. Toisaalta ymmärtäähän tuon, ei se pipan valinta niin helppoa ole itelläkään.
Julia: Nuoremmalle, vanhemman kutreista ei kai saisikaan nutturaa ;) Terkkuja Olillekin!
Post a Comment
<< Home