Sunday, June 12, 2005

Neulova ystäväni sitten… Häneen on ollut kivaa tutustua, ja pitkät viestit ovat sinkoilleet parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Yhteinen sävel löytyi yhden sukupolven ikäerosta huolimatta nopeasti ja kirjoittelimme paljon kaikesta muustakin kuin neulomiseen liittyvästä. Tähän kohtaan pitääkin lainata Elbert Hubbardin sanoja ”Murheen kantaa yksinkin, mutta iloon tarvitaan kaksi”, sillä Neulova Ystäväni kuunteli kiltisti jaaritteluitani mm. opiskelujen loppuvaiheen kiemuroista.

Neulova Ystäväni asuu Ruotsissa lähellä Tukholmaa (vaikka on ihan Suomesta kotoisin) ja työskentelee hoitoalalla. Vapaa-ajallaan hän mm. bloggailee ja tuhoaa äidiltään ja isoäidiltään perimiään lankavarastoja. Tähän tarkoitukseen hänellä on aivan oma huone säilytysjärjestelmineen, neulekirjastoineen ja -koneineen sekä teollisuusompelukoneineen.

Hänen käsistään on syntynyt mm. innovatiiviset imetysneulepaita ja kantoponcho miniälle ja ihka ensimmäiselle lapsenlapselle. Neulova Ystäväni suunnittelee neuleohjeensa pitkälti itse, vaikka aineistoakin kotoa löytyisi. Varastoista löytyville vanhemmille langoille olisi sitä paitsi hankalaa löytää ohjeita. Hänen suvussaan on pitkä käsillä tekemisen perinne laskujeni mukaan ainakin neljännessä tai viidennessä polvessa.

Neulova Ystäväni nauttii yli kaiken siirtolapuutarhamökillään oleilusta ja puuhastelusta sekä kirpputoreilla kiertelystä, jota hän oli ennättänyt harrastaa jo Turun reissullaankin.

Aika esitellä vihdoin saamani lahjat:

0 Comments:

Post a Comment

<< Home