Lauran blogi

Nonnii, alkuviikko on tahmailtu loman jälkeen töissä ja tää päivä onkin vietetty sit taas kotona... Loman saldoksi (ilmastoitu hotellihuone) lukeutuva nuha (räkä!) päätti sitten kulkeutua poskionteloihin ja tulehduttaa ne, auts mun pää.

Alla kuvaa neulojakavereilta (lämmin kiitos kirsiär, tippi ja johannakoo) saaduista lohtulangoista, jotka olivat mukana Espanjassa, mutta alkoivatkin neuloutua vasta kotisohvalle päästyään...


...lupaava alku. Miten tuossa kerän sisältä aloittamisessa käykin aina joskus noin..?


Put your hands up!
Hihat sen sijaan näyttävät jo vähän paremmilta. Armaskin tiesi varoitella, että "noin ohuilla puikoilla neulottavasta jutusta voi tulla ikuisuusprojekti..." Mistä se sen tiesi?

Huomenna lähtee käyntiin taas jokakesäinen tre-lahti-koria-kotka-hki-tre-tournee, jonka varrelle osunee avoapen lisäksi myös useampia lankakauppoja :)

Edellisen postauksen maisemakuva oli napattu Salou'sta Espanjan Kultarannikolta, jossa vietin elämäni ekan palkallisen kesäloman. Paikka oli ihana pikkukaupunki, jossa oli pitkä, upea ja siisti ranta, loistavat kelit - ja töykeitä paikallisia*.

Koska perillä oltiin vasta lauantai-iltamyöhäisellä ja reissuun oli kuitenkin lähdetty jo hyvissä ajoin, painuimme heti hotellille päästyämme pehkuihin. Sunnuntaiaamuna hotellin aamiaispöytä osoittautui ihanan runsaaksi ja herkulliseksi. Tykkään yli kaiken hotelleiden ja laivojen aamiaispöydistä, joissa on ihan vaikea päättää mitä kaikkea sitä söis. Ainoa miinus olivat enkut kanssa-asujat, eli hotellin brittiasukkaat, jotka etuilivat, tönivät ja käyttäytyivät aamiaisella - ja muutenkin - kaikin puolin törpösti. Sai kerrankin olla ylpeä suomalaisuudestaan.

Maanantaina tsekattiin lomakaupungin ylpeys, Euroopan tokaks suurin huvipuisto (Euro Disney Worldin jälkeen), PortAventura.


Siellä oli mm. merirosvolaiva ja ainakin yks muikean näköinen turisti. Huomatkaa uudet arskat, joista jäi aika hienot rusketusraidat naamaan :)

Puisto on jaettu eri alueisiin, joissa vallitsee Villin Lännen meininki, meksikolainen tunnelma, kiinalainen henki, polynesialainen ilmapiiri ja lopuksi Välimeren tyyli. Alueiden rakennukset, liikkeet ja ravintolat noudattavat teemoja käsittääkseni todella hienosti. Lisäksi puistossa olisi ollut vesipuisto, jonne emme kuitenkaan pulahtaneet vaikka pieni vilvottelu olisi ollutkin välillä ihan paikallaan.


Hello Kitty -aiheista rompetta löytyi - yllättäen - itämaiselta vyöhykkeeltä. Trolley-mallinen vaaleanpunainen matkalaukkukin olis ollut kaupan. Hintaan 250e. En ostanut vaikka oon kipeesti uuden matkalaukun tarpeessa. Ja vaaleanpunainen laukku erottuisi matkatavarahihnaltakin edukseen :)

Tiistaina suhailtiin junalla Barcelonaan. Eikä muuten maksanut paljoa, menopaluu 11,80e/nuppi. Voisko Suomessa junalla matkustaminen olla yhtä kohtuuhintaista, kiitos? Tai bussilla.
Kuiskaan tän ihan hiljaa: "Barcelona oli vähän pettymys". Odotin jotenkin toisenmoista ilmapiiriä, ihania liikkeitä ja kahviloita, mutta sainkin tukalan kuuman ja hikisiä, pahantuulisia ihmisiä täynnä olevan kaupungin, joka ei edes tuoksunut kovin hyvältä. Nähtävyyksiin emme perehtyneet, vaan tutustuimme kaupunkiin lähinnä shoppailemalla hillittömästi.


katukahvilassa...


Tällaisia veikistelijöitä kaupungin pääkatu La Ramblas oli täynnänsä.

Kaupungin paras löytö oli ehkä Mare Magnum -ostoskeskus aivan rannassa.





...kuvat puhukoon puolestaan...
Ensin villiinnyin siis Mangossa, Gurun kukkaispaitoja Espanjassa käyttää kaikki ja lopuksi piti vielä haalia kasa vaatteita Zarasta. Niin ja Bershka oli ihan uus löytö; kivoja ja mielettömän edullisia trikoovaatteita, miksen mä ostanut enempää.

Annev ohjasti mua ystävällisesti piitkällä listalla lankakauppoja. Valitettavasti en kuitenkaan älynnyt tutkia ajoissa mistä päin kylää Persones Llanesia olis kannattanut etsiä, sillä yksikään kolmesta taksikuskista ei ollut koskaan kuullut Placa de la Lanasta.

Oyambresta sen sijaan löytyi kolme töykeämmän puoleista tätiä, joista yksi puhui englantia. Langat olivat visusti tiskin takana eikä niitä sopinut hiplailla ilman vakaita ostoaikeita.

Onneksi Merceria Santa Annan (Av. Portal de l'Angel 26) tuotti toivotun tuloksen ja sen yläkerrasta löytyi pari hyllyllistä Katiaa.

...koskaan ei oo (ainakaan miehen) matkalaukku niin täys, ettei sinne paria (tai kymmentä) kerää lankaa mahtuis. Koukut näytti karkilta, oli pakko ostaa.

Loppuviikon vietimme suhteellisen tiiviisti rannalla, jossa "...ihmiset paahtoivat nahkansa auringossa ja pitivät juomansa varjossa". Muistatteks sen vanhan tampoonimainoksen, jossa se nyrpeä teini on raahattu jonnekin eläkeläisten lomakohteeseen?

Sangriaa tuli latkittua ei vain lasi- vaan kannukaupalla ja lähtipä sitä yksi tölkillinen mukaan kotiin tuotavaksikin. Paellaa maisteltiin, mut ei tykätty. Tapaksiakin oltais oltu kiinnostuneita popsimaan, mut tapas-paikaksi itseään mainostavissa paikoissa olikin useasti tarjolla pizzaa. Vahingossakaan herkuttelu ei jäänyt taka-alalle, vaikka paha paha shop-a-holic sisälläni heräsikin taas. Niin ja tulipa maistettua Baileys-jäätelöäkin, oli hyvää :) Lentokoneen muonista sen sijaan ei voi tämänkään kokemuksen perusteella sanoa samaa..


Ai niin, tällainenkin paita läks mukaan. Harmi kun ei oo enää ankeiden opettajien luentoja, joille vois osallistua tää päällä. Kehtaiskohan työpalavereissa esiintyä tän kanssa.. :)

Kaiken kaikkiaan loistava reissu, vaikka..
*Paikallisten töykeä käytös jäi ottamaan päähän ja pahasti. Ehkä olen ennen lomaillut vähän juntsahtavissa kohteissa (mukulana porukoiden kanssa kanarialla, pari vuotta sotten Bulgariassa), joissa eletään turismista, turisti on kuningas ja häntä pyritään miellyttämään kaikin keinoin. Salou'ssa kuitenkaan turistia ei vaivauduta tervehtimään, ei kiittämään ostosten teon jälkeen, ei edes opettelemaan numeroita enkuksi, niin että loppusumma voitaisiin ilmoittaa asiakkaalle kielellä, jonka hän ymmärtää. Sen sijaan molotetaan sitä hemmetin espanjaa, ja mikäli vaikuttaa siltä ettei tyhmä turisti ymmärrä, niin puhutaan varmuuden vuoksi vähän aiempaa kovempaa ja kiivaammalla tempolla.

Jos turisti ilmestyy muotiputiikkiin rannalta tullessaan nihkeissä bikineissä, kietaisuhameessa ja släpäreissä, on häntä täysin luvallista katsoa noin viidesti päästä varpaisiin ja kumartua sen jälkeen kuiskaamaan jotakin työkaverilleen, edelleen vähän räjähtäneen näköistä turistia vilkuillen. Kaiken muun hyvän lisäksi kaikki paikalliset asiakkaat palvellaan ensin ja sitten vasta turisti, riippumatta siitä kuka jonon jatkoksi on liittynyt ensimmäisenä. Surkeampaa palvelua en oo saanut koskaan edes Suomessa :(

Niin ja neulonut en yhtään koko matkan aikana. Lukaisin sen sijaan neljä kirjaa :)

Tämä blogi ilmoittaa, että sen emäntä viettää ensi viikon kuvan kaltaisissa maisemissa ja aloittaa oikeaan tunnelmaan virittäytymisen jo tällä viikolla. Onneksi emännän kaveri on ohjeistanut hyvin, et missä kantsii käydä. Heippa pariksi viikoksi. Keskiviikon neuletapaamisessa voidaan vielä nähdä!

Lohtuneulomisen pitää olla nopeaa tai ainakin aivotonta, siispä sukat. Ja paksusta langasta. Ja eihän sitä koskaan tiedä, koska Novita taas uudistaa värikarttansa. Vähän jäi 100 g Isovelikerästä jälelle - hitsit, olis voinut hyvin neuloa vähän pidemmät varret.

Musertavin suru alkaa helpottaa, jäljellä on iso ikävä, joka ei taida helpottaa koskaan kokonaan. Suuri kiitos vielä kaikille, jotka ootte lausuneet lohduttavia sanoja kommenttiloorassa, sähköpostitse ja ihan irl.

Ps. Sattuipa syystä tai toisesta suivaantunelle nuorelle miehelle outo lähitaisteluväline käteen...

Lämpimät kiitokset kaikille ihanista viesteistä.
Oltiin tänään ostamassa armakselle hautiaisia varten paita ja solmio...

...mä sain lohtulehtiä ja -lankaa. Lohtuirtokarkit katosivat jo jonnekin... Kerä on vähän korkattu, mutta ei se halunnutkaan taipua kasialoitukseen.


Kummipojan jonkun vuoden joulu- tai syntsäneulekin valmistui vihdoin ja viimein. Runsas kuukausi sitä tulikin tahkottua. Lapsosella ei oo ikää kuin kaks ja puol vee ja tuo neule mahtuu kittanasti munkin päälle, hmm..
Lankana Samos ja ohje Riitalta, julkaistu Novitaklubissa.

Ai niin, mulla on kuvassa yllä muuten kiva ja vähän juhlavampi kesämekkonen, koska päätin että mihin mä sitä säästelen ja hyppäsin siihen, kun lähdettiin sinne jo mainitulle paidanshoppausreissulle.
Sellaisia ajatuksia tässä on parin päivän aikana putkahdellut mieleen;
-jos ajattelet jota kuta lämmöllä, niin kerro se hänelle - soita, tekstaa, meilaa, poikkea käymään, äläkä mieti vaan keskenäsi
-jos ei huvita pyykätä tai tiskata, niin älä tee sitä, neulo vaikka mieluummin hetki, ei ne ikävät velvollisuudet lopu koskaan
-jos omistat kivan mekon, jota säästelet johonkin erityiseen, niin päätä että se jotain erityistä tapahtuukin tänään, hyppää siis mekkoosi ja nauti kivasta kesäpäivästä

Mammalla oli taito tehdä tällaisia spontaaneja ja joskus vähän lapsellisiakin hupsutuksia, kiitos kullanmuruseni kun tartutit samaa aurinkoista asennetta minuunkin. Niin ja muistakaa, että mandariineja ei saa koskaan ostaa paritonta määrää, ettei se yks tunne itseään yksinäiseksi, kun muilla on parit!

Ja miten ihan paketti se olikaan: vaaleanpunaista merinosilkkiä, Modular Knitting -kirja, rasiallinen suklaata ja ikioma Chibi. Wau! Tuhannet kiitokset, kuka oletkin!

Sitten se suuri suru... Pikkusisko soitti tänään, että meidän rakas mammamme on nukkunut pois ilmeisesti viime yönä. Mamma oli 91-vuotias, virkeä kuin mikä ja todella läheinen mulle. Ilmeisesti tämä kuumuus oli kuitenkin liikaa hänelle. Ihaninta oli että mamma sai lähteä kotona ja nukkuessaan, juuri niin kuin hän oli toivonutkin. Onneksi ehdimme tavata viimeksi vielä viime lauantaina. Nuku hyvin mamma siellä pappan vieressä...

Poikkesin kotimatkalla pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen yhteen halpahalliin tarkoituksenani ostaa vähän lohtulankaa, kun lohtuherkut ovat hetkellisesti kielletty. Lohtulangat olivat kuitenkin päässeet loppumaan ja paikalla oli vain tyhmälankoja. Onneksi kotona odotti tällainen läjä postia:

R-collectionin uusi katalogi on aina kiva selata, vaikkei sieltä mitään raaskikaan tilata. Paitsi ehkä kivoja printti-t-paitoja (tää oli hyvä!). Tuon puodin tuotteet ovat kyllä kieltämättä laadukkaita; mulla on kotokotona vieläkin käytössä yläasteaikoihin hankittu anorakki.

Kirjekuoressa puolestaan oli tällainen koru, jolla lahjoin itseäni viime viikolla palkkapäivänä. Ihq! Plussaa huikean nopeasta toimituksesta ja kitkattomasta yhteydenpidosta (tilausvahvistus, ilmoitus siitä, että tilaus on jätetty postin kuljetettavaksi jne.)

Sit SK:n tarkempaa silmäilyä:

Tää on miust vähän pöllitty idea...(klikkaa aina seuraava)


Mikä mua vaivaa, kun tykkään tästä väristä?! Ihan ennenkuulumatonta :)


Itseraidottuvan langan käyttömahdollisuudet, osa 258
Jokohan tähän malliin silmä tottuis, kun sitä kaikkialla kaupitellaan...


Pakko todeta taas, että oi että mä tykkään näistä Isoveljen uusista väreistä. Mulle tuota beigeä ja armaalle passais tuo toinen, kiitos. Huomasin muuten, et uusin SK päihitti viimeisimmän Modan mun asteikollani ihan kuus-nolla. Taidan tykätä sittenkin enempi Viitalan Arjasta kuin Petäjän Leasta :)


Ihan kiva, harmi et koot alkaa vasta jostakin, joka olis mulle mallia säkki. Toisaalta eipä tarvii kaivaa kovin vanhaa Modaa löytääkseen ohjetta miltei prikulleen samaan malliin.


Reps-osaston edustaja :)

Lupasin innoissani Sialle toimia FifiIII-ohjeen koeneulojana ja proggis onkin parhaillaan puikoilla. Taidan tehdä kyllä ihan mini-fifin vaan. Huivivaihtoparini muuten, meilaathan mulle etanapostiosoitteesi? Laitoin sulle kyllä meiliäkin... Kiinnyn valmiiseen huiviin kohta niin kovasti, etten maltakaan lähettää sitä :)